Määritelmänsä mukaisesti Ad hoc -testaus on siis epäformaali prosessi, joka tehdään ilman suunnittelua tai dokumentointia. Sitä käytetään tyypillisesti, kun formaali, strukturoitu testaus on päättynyt, mutta järjestelmästä on silti löytynyt jokin bugi ja siitä pitäisi päästä nopeasti eroon ennen tuotantoon vientiä. Tällöin vian syy pitää löytää nopeasti, eikä testisuunnitteluun jää aikaa.
ISTQB Exam Certificationin (2016) artikkeli nostaa esiin viisi parasta käytäntöä (best practices) Ad hoc -testauksessa:
- Testaajalla on syvä tuntemus testattavasta järjestelmästä
- Testaus priorisoidaan koskemaan järjestelmän tärkeimpiä osia
- Voidaan tehdä kevyt, karkea testaussuunnitelma
- Testaaja hyödyntää työkaluja järjestelmän tehokkaassa tutkimisessa
- Havainnot dokumentoidaan, vaikka prosessia ei dokumentoitasi
Kuitenkin Ad hoc -testausta pitäisi tehdä mahdollisimman vähän, sillä sen liiallinen käyttö kertoo strukturoimattomasta ja toimimattomasta testausprosessista, joka itsessään antaa syytä huoleen testauksen laadusta. Ammattimaisen ohjelmistotestauksen pitäisi olla aina formaalia, strukturoitua ja jäljitettävää. Siksi Ad hoc -testausta pitäisikin käyttää mahdollisimman vähän, tapauskohtaisesti, ad hoc.
Lähteet:
Ad hoc -testing, Wikipedia. Saatavilla: https://en.wikipedia.org/wiki/Ad_hoc_testing
"What is Ad hoc testing? Types, advantages and disadvantages". ISTQB Exam Certification, Saatavilla: http://istqbexamcertification.com/what-is-ad-hoc-testing/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti